maanantai 29. lokakuuta 2012

Jotain pientä valmista

Muutamat vaatteet on tehty keskeneräisten pinosta valmiiksi, joista kuviin pääsivät Helmin haalarit. Näiden tekeminen alkoi täydellisellä innostuksella, jolloin samalla unohdin ompelujärjestyksenkin. No vetoketju tehtiin sitten pitkän tauon jälkeen viimeisenä ja omat ongelmat tästä järjestyksestä, mutta kyllä niistä haalarit tuli. Näitä tehdään lisää pienen selänpidennyksen kanssa.

Mustikka-haalarit 74 cm
Iidalle ostettu lanka muuttui vihdoin pipoksi. Tupsun värin saaja valitsi itse ja sehän sopi äidille hyvin.  Tähän sopisi vielä pariksi samasta langasta tehdyt lapaset, jotka taitavat olla listalla seuraavien sukkien jälkeen.


Lanka: Isoveli, Nalle (tupsu) 67 g
Ohje: Novita syksy 2012

Sitten jälleen itselle muistiin, että Helmille puhkesi kolmas hammas viikko sitten ylös ja samalla opittiin konttaamaan kunnolla.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Häähumua ja syksyisiä vaatteita


Edellisestä postauksesta on kulunut hetki aikaa, mutta ompelukone onkin käynyt senkin edestä. Alla olevalla asulla onkin suurin syy taukoon, kun ompeluun ja järjestelyihin meni oma aikansa. Juhlia vietettiin läheisten sukulaisten ja ystävien seurassa.


Viime viikolla valmistui Iidalle pitkään odotettu syksytakki. Päällinen on vanha pöytäliina ja alla tikkivuori, molempia on varastoitu tätä tarkoitusta varten jo hetken aikaa. Mallista pidän kovasti ja on sopiva, mutta pituutta on ehkä hieman liikaa. Hihansuissa ja hupun reunassa keltaista resoria, koska käyttäjän kommentti kankaasta oli "onko tässä vaan ruskeeta".



Paita onkin valmistunut jo aikaisemmin, mutta on hieman iso, joten jää odottelemaan kasvamista. Tykkään kankaasta, joka on hankittu hamstereista, joten siitä tehdään vielä jotain sopivampaakin.


Hetki sitten voitin Sandran tekemää -blogin arvonnassa lahjakortin uuteen lankakauppaan Tampereella. Siellä piti tietenkin käydä heti katsomassa ja nämä ihanuudet tarttuivat mukaan. Kaupassa tulee taatusti poikettua uudemmankin kerran. Ihania lankoja kauniisti esille laitettuna.


Vielä viimeisenä laitan tähän kuvan meidän pienestä ikiliikkujasta, joka on oppinut nyt nousemaan tukea vasten pystyyn. Alas ei sitten tullakaan niin sujuvasti ja kolhuja on tullut ja itku päässyt useamman kerran viimeisen viikon aikana. Ja niin kuin tässä ei oli tarpeeksi, mutta pienellä on myös kova tarve nousta ylemmäs ja keittiön jakkaran ensimmäiselle portaalle noustaan välittömästi katseen välttäessä. Toivottavasti sieltä opitaan pian tulemaan myös alas.